Talven aikana olen kaivannut metsäretkiä ja nuotiointia. Sitten hoksasin että voihan käydä tuossa taloyhtön kodalla pitämässä tulta. Mulla on ollut varastossa hyviä koivuklapeja kuivumassa. Niimpä yks ilta hain töiden jälkeen makkarapaketin ja keitin glögiä termariin. Sain tulet tehtyä ja oltiin reilu pari tuntia tunnelmoimassa. Jekku on semmonen retkeilijä että se nauttii suunnattomasti tuommosesta, taljalla mun vierellä pötkötteli ja katteli tulta. taikasta parasta taisi olla makkaran syönti, muuten sitä edelleen vähä hirvitti tuo kota, pimeässä tuli heijastuu jokapuolelle ikkunoihin, on ne niin erilaisia<3

 

 

 

 

pitkästä aikaa kirjoittelua tännekkin...Meillä tosiaan koirien kanssa hieman epäonninen syksy. Taika loukkasi itseään metsässä heinäkuussa, meni nokalleen ja sen jälkeen alkoi ajoittain ontua, tätä monesti illalla levon jälkeen. Nousi ja hetken könttyrässä, sitten ei mitään. Välillä lenkillä liike epäpuhdasta mutta en millään paikallistanut mistä kipu/ oire tulee. muuten oli täysin oma itsensä, ei vaikuttanut kipeältä. Kokeiltiin monenlaista hoitoa ja käytiin eläinlääkärissäkin lopulta, vikapaikkaa ei vaan löytynyt. Itsellä alkoi jo hermot mennä, tässä ihmetellessä meni noin 2,5kuukautta,ja kun ei tiennyt oikein saako lenkkeillä ja touhuta kun ei tiennyt vaivaa. Sitten sain vinkin Oulussa käyvästä eläinfysioterapeutista Mika Toivaisesta. Ajattelin ettei ota jos ei annakkaan ja soittelin eräänä maanantai-iltana hänelle. Vaikutti oikein mukavalta puhelimessa ja sanoi että voi hän ainakin poissulkea monenlaista. Saatiin aika jo seuraavalle illalle. Vika löytyi niska- ja rintanikamista, kolme nikamaa oli osittain luksoituneena, nämä ilmeisesti veti toisen puolen kyljen jumiin että näytti että oireilee takajalkaa. Lisäksi meinasi että lavan aluslihaksessa nirhaumavamma. Käsitteli niskan, kyljen ja ohjasi venyttelyohjeet kotiin. Niin alkoi oireet helpottaa ja taika tuli kuntoon.  Mutta kyllä sitä edelleen kauan kyttäsi joka ilta että ontuuko vai ei. No, tästä ei mennyt kuin ehkä kuukausi, niin jekku juoksi metsässä pää vinossa koirakaverin kylkeen pahki. Sen jälkeen vouhotti lenkillä, en älynny yhdistää siihen että oisi kipeä. Sitten alkoi näkyä nukkumisessa. Normaalisti nukkuu sängyssä pää tyynyllä, paljon selällään ja niin että on jollain lailla minussa kiinni. Nämä rupesi muuttumaan, hakeutui jalkopäähän, ei selvästikään halunnut olla pää ylempänä tai selällään.Välillä arkoi niskaa/korvan seutua.  Hierottiin, ei auttanut.  Käytin tuolla fyssärillä, pai kallisti kipupaikan th 1 nikamaan, saatiin kotiohjeet ja laittoi akupunktiota.  Sitten satuin saamaan joulun väliviikolle peruutusajan osteopaatille jolla ollaan ennenkin käyty. Löysi "vikaa" olkanivelestä ja takajalasta, taisi olla jotain muutakin . Jekku oli sitä mieltä että jää sinne, ois vaan jääny ihmisten hoitopöydälle makaamaan. Jo seuraavana yönä jekku nukkui minussa kiinni, ja pikku hiljaa taas ollut pää tyynylläkin. Viikko tuosta meillä kävi vielä hieroja/ jäsenkorjaaja joka käsitteli molemmat, se teki oikein hyvää molemmille.  Osteopaatille toinen aika helmikuun alussa, toivotaan nyt että jekun olo alkaisi normalisoitua. Väkisinkin iäkkään koiran kohdalla tulee kaikki mahdolllinen mieleen, korvat,silmät, hampaat, pää...huoh, huoli on ollut kova. Tämän vuoksi   itsellä ollut treeninkin suhteen vähän masiskausi. Ei ole huvittanut eikä ole ole ollut energiaa tehdä mitään ylimääräistä.  Nyt sentään viikko sitten käytiin pari kertaa treenaamassa porukalla nose workia, piristi mieltä kun pääsi tekemään. Nyt odotan kevättä ja sitä että pääsisi metsiin touhuamaan.                                                                                        

 

 

 

 

Talven ajan treenattiin nose workia itsekseen kotona, toukokuussa sain kasaan pikku porukan jonka kanssa treenattu 1-2x viikossa, välillä lisäksi itsekseenkin. Huhtikuussa kävin Ala-temmeksellä kurssipäivän joka oli tosi antoisa. Kouluttajana oli poliisi joka kouluttanut Helsinki-Vantaalla räjähdekoiria.  Hän käytti paljon hyödyksi koiran ohjaamista jolloin saadaan nopeammin ja järjestelmällisesti esim. huone etsittyä.  Itse tätä mietiskelin ja ajattelin että on hyvä esim.ajoneuvo etsintään tai suoralle, esim pitkän seinän tutkimiseen ja sitä olenkin sitten treenatessa käyttänyt. Myös tolpat ovat vaikeita etsittäviä, siihen on auttanut ohjaaminen kovasti. 

Toukokuussa näin sitten kun Sulkalan Katja mainosti hajutestiä. Se oli 7.7 Kempeleessä. Vaikka varsinaisesti en kilpailemista ole ajatellut, innostuin lähellä olevasta testistä niin että ilmoitin molemmat koirat mukaan. Testi tehdään laatikkoetsintänä 12 laatikolla jossa yhdessä haju. Se pitää läpäistä hyväksytysti ennen kokeisiin osallistumista, sekä se uusitaan luokkanousujen yhteydessä.

Sitten alkoi hirvittää. Laatikkoetsintä on jostain syystä ollut koirille tosi vaikea, vaikein kaikista etsintämuodoista. Siinä on tullut eniten haparointia ja virheilmaisujakin, taikalla laatikon raapimista. Treenasin sitten ihan muutamalla laatikolla niitä lisäten että saisi varmuutta hommaan. Kerran taisin treenata niin että laatikoita oli aikalailla se kymmenen. 

Hajutestissä koiria oli 20kpl. Suoritusjärjestys arvottu, jekku oli 3 ja koska taika toisena koirana se suoritti viimeisenä(laatikon paikka piti vaihtaa).

Kauaa ei omaa vuoroa jekun kans tarvinnu odotella. Kun otin sen autosta se oli aivan kierroksilla ympärillä olevista, haukkuvistakin koirista. Kerkesin ajatella että ei tule mitään jos en saa sen mielalaa tasoittumaan.

Itseni sain pidettyä kasassa ja lähdin kävelemään rauhassa, alkuun en saanut siihen mitään kontaktia. Jos vähänkääm vilkaisi palkkasin makupalalla maahan. Niin se vaan yks kaks rupesi tarjoamaan kontaktia ja pystyttiin näppärästi kävelemään muiden koirien läpi omalle autolle. Siellä haistatutin ja naksutin muutaman kerran hajua. Odottelupaikalle siirryttyämme se oli jo oma itsensä ja itselle tuli hyvä mieli mennä suorittamaan.  Annnoin haistella tuomarin ja apupojan ja sitten menoksi. 18s ja merkkasi tosi selvästi laatikon, tuomari kommentoi heti että löytö oikein, sai kehuja hyvästä työstä. Kylläpä tuli hyvä mieli ja osa jännityksestäkin laski tässä vaiheessa.

Taikan vuoroa saatiin sitten odotella, se rupesi jännittämään oikeastaan vielä enemmän että onnistutaanko. Yritin ajatella että otan rauhassa ja luotan koiraan.

Taika on kyllä niin erilainen. Otin autosta niin ei juuri muita vilkuillut, saman rotuinen olisi lähinnä kiinnostanut. Kävelylenkki senkin kanssa, touhuili ja haisteli maata kaikessa rauhassa, sitten odotteli minun vieressä pötkötellen suoritusvuoroa. Alkuhajua naksuttelin sillekin muutaman kerran.

Tuomarin haistelut ja sitten tekemään, haisteli ilmaakin välillä joten aikaa kului enemmän kuin jekulla, mutta ilmaisi tosi varmasti oikean laatikon, sai kehuja sievästä merkkaamisesta.  

Kyllä oli mahtava tunne tämän jälkeen. Saatiin kuulla vielä yhdessä tulokset ja viralliset nose work Finlandin kisakirjat jaettiin.  Sinnikäs säännöllinen treenaaminen tuotti tuloksen, siitä tuli tosi hyvä mieli, samoin  siitä että sain jekun kierrokset alas jotta se pystyi työskentelemään.

En tiedä tullaanko kilpailemaan kokeissa koskaan, ne on jo sitten niin paljon isompi ja aikaa vievempi juttu. Johonkin osakokeisiin voisi mennäkin. Mutta nyt harrastellaan toistaiseksi omaksi iloksi ja aktivoinniksi.

Talven ajan ollaan nose workeilty kotosalla. Treenit on sisältäneet nyt paljon hajuerottelua ja ilmaisua sekä rivistä etsimistä esim. laatikoilla tai purkeilla.  Mukava ollut huomata että työskentely on varmentunut molemmilta treenin myötä. Eniten töitä mulle itselle teettää edelleen se että jekku menee ihan sekaisin ku se huomaa että kaivan hajupulloa jääkaapista. Sitä vinkumista,vonkumista ja läähätystä ei tahdo mun hermot kestää katella. Mutta oonkin treenannut nyt vaan sillon kun itellä oikeanlainen mielentila, ettei valmiiksi jo jokin ärsytä:)  Oon koittanut olla tosi selkeä odottamiskäskyn suhteen sekä sen että kummann vuoro työskennellä. lisäksi koitan päästää töihin vasta kun istuu ja suu on kiinni. Tuo valmistelun aikainen touhotus on hankalinta. Toki sitten mitä useamman hajun hakevat niin pikku hiljaa kierroksetkin laskee. Jekulla on jo hyvä ilmaisu ja se pysyy hajulla melko mukavasti, taikalla tahtoo välillä lähteä vielä käpälä mukaan viisaamaan että tuossa se on! odotan kovasti että pääsee taas ulkoetsintää ja autoetsintää tekemään, niitä ei ole nyt kylmässä viitsinyt tehdä. Pääsisipä jatkokoulutukseen tuon lajin tiimoilta, saisi varmuutta ja vinkkejä omaan tekemiseen.

 Noutotreenit on nyt ollu tauolla, omalla pihalla oon aktivoinniksi tehnyt "hakuruudun" eli piilottanut kaikki 10 damia ja molemmat saaneet etsiä.

 

Eilen oli kiva keli ja pääsin kahdelta töistä niin suunnattiin ekaa kertaa tälle talvelle Haapajärven tekoaltaalle ulkoilemaan. Aika kirpsakka keli oli ja uuden lumen päällä ei oltu paljon liikuttu niin en uskaltanut saarien välistä kiertää vaan menin sieltä mistä oli kelkalla ajettu.  Taika sai nautiskella irrallaan ja jekku fleksin nokassa. Muutamia pilkkijöitä ja hiihtäjiä oli liikkeellä. Pitää joku kerta mennä potkukelkan kanssa ja ottaa oikein eväät matkaan.