Meidän aamu alkaa niin että herätyskellosta nousee minä ja taika, puen ja laitan kahvit tulelle, tähän väliin lähdetään aamulenkille ja jekku nousee vasta kun kysyn "käytäskö aamupissalla?" Lenkin jälkeen on vuorossa koirien ruoka ja oma kahvi. Huvittavaa on se, että järjestys aina sama mutta taika ei tahdo millään muistaa missä välissä ruoka tulee Kun kello herättää juoksee kiireen vilkkaa keittiöön odottamaan ja ottaa vainua tiskipöydältä että ruokaa varmasti on...(otan yöksi lihan aina sulamaan), häärää siinä sitten ees taas ja vinkuukin välillä, kauhea nälänhätä! Kun sanon tuosta lenkille menosta katsoo typertyneenä että pitääkö tässä vielä uloskin jaksaa tyhjällä vatsalla?? Ja kun tullaan lenkiltä on nälänhätä jo kasvanut valtavaksi..ei tahdo äiti osata tarpeeksi nopeasti ruokaa  laittaa kuppiin...

Tänä aamuna jekkukin oli hellyttävä kun tunnuslauseen kuultuaan ilmestyi eteiseen mutta siinä kun puin katosi uudestaan, kurkistin kamariin niin siellähän se oli sängyllä pää tyynyllä sen näköisenä että "ehdin mää vissiin tässä vielä hetken pötköttää", aamu-uninen nassikka sinne ne taas reippaasti jäivät pötköttelemään kun lähdin töihin...