pitkästä aikaa kirjoittelua tännekkin...Meillä tosiaan koirien kanssa hieman epäonninen syksy. Taika loukkasi itseään metsässä heinäkuussa, meni nokalleen ja sen jälkeen alkoi ajoittain ontua, tätä monesti illalla levon jälkeen. Nousi ja hetken könttyrässä, sitten ei mitään. Välillä lenkillä liike epäpuhdasta mutta en millään paikallistanut mistä kipu/ oire tulee. muuten oli täysin oma itsensä, ei vaikuttanut kipeältä. Kokeiltiin monenlaista hoitoa ja käytiin eläinlääkärissäkin lopulta, vikapaikkaa ei vaan löytynyt. Itsellä alkoi jo hermot mennä, tässä ihmetellessä meni noin 2,5kuukautta,ja kun ei tiennyt oikein saako lenkkeillä ja touhuta kun ei tiennyt vaivaa. Sitten sain vinkin Oulussa käyvästä eläinfysioterapeutista Mika Toivaisesta. Ajattelin ettei ota jos ei annakkaan ja soittelin eräänä maanantai-iltana hänelle. Vaikutti oikein mukavalta puhelimessa ja sanoi että voi hän ainakin poissulkea monenlaista. Saatiin aika jo seuraavalle illalle. Vika löytyi niska- ja rintanikamista, kolme nikamaa oli osittain luksoituneena, nämä ilmeisesti veti toisen puolen kyljen jumiin että näytti että oireilee takajalkaa. Lisäksi meinasi että lavan aluslihaksessa nirhaumavamma. Käsitteli niskan, kyljen ja ohjasi venyttelyohjeet kotiin. Niin alkoi oireet helpottaa ja taika tuli kuntoon.  Mutta kyllä sitä edelleen kauan kyttäsi joka ilta että ontuuko vai ei. No, tästä ei mennyt kuin ehkä kuukausi, niin jekku juoksi metsässä pää vinossa koirakaverin kylkeen pahki. Sen jälkeen vouhotti lenkillä, en älynny yhdistää siihen että oisi kipeä. Sitten alkoi näkyä nukkumisessa. Normaalisti nukkuu sängyssä pää tyynyllä, paljon selällään ja niin että on jollain lailla minussa kiinni. Nämä rupesi muuttumaan, hakeutui jalkopäähän, ei selvästikään halunnut olla pää ylempänä tai selällään.Välillä arkoi niskaa/korvan seutua.  Hierottiin, ei auttanut.  Käytin tuolla fyssärillä, pai kallisti kipupaikan th 1 nikamaan, saatiin kotiohjeet ja laittoi akupunktiota.  Sitten satuin saamaan joulun väliviikolle peruutusajan osteopaatille jolla ollaan ennenkin käyty. Löysi "vikaa" olkanivelestä ja takajalasta, taisi olla jotain muutakin . Jekku oli sitä mieltä että jää sinne, ois vaan jääny ihmisten hoitopöydälle makaamaan. Jo seuraavana yönä jekku nukkui minussa kiinni, ja pikku hiljaa taas ollut pää tyynylläkin. Viikko tuosta meillä kävi vielä hieroja/ jäsenkorjaaja joka käsitteli molemmat, se teki oikein hyvää molemmille.  Osteopaatille toinen aika helmikuun alussa, toivotaan nyt että jekun olo alkaisi normalisoitua. Väkisinkin iäkkään koiran kohdalla tulee kaikki mahdolllinen mieleen, korvat,silmät, hampaat, pää...huoh, huoli on ollut kova. Tämän vuoksi   itsellä ollut treeninkin suhteen vähän masiskausi. Ei ole huvittanut eikä ole ole ollut energiaa tehdä mitään ylimääräistä.  Nyt sentään viikko sitten käytiin pari kertaa treenaamassa porukalla nose workia, piristi mieltä kun pääsi tekemään. Nyt odotan kevättä ja sitä että pääsisi metsiin touhuamaan.