Talven ajan treenattiin nose workia itsekseen kotona, toukokuussa sain kasaan pikku porukan jonka kanssa treenattu 1-2x viikossa, välillä lisäksi itsekseenkin. Huhtikuussa kävin Ala-temmeksellä kurssipäivän joka oli tosi antoisa. Kouluttajana oli poliisi joka kouluttanut Helsinki-Vantaalla räjähdekoiria.  Hän käytti paljon hyödyksi koiran ohjaamista jolloin saadaan nopeammin ja järjestelmällisesti esim. huone etsittyä.  Itse tätä mietiskelin ja ajattelin että on hyvä esim.ajoneuvo etsintään tai suoralle, esim pitkän seinän tutkimiseen ja sitä olenkin sitten treenatessa käyttänyt. Myös tolpat ovat vaikeita etsittäviä, siihen on auttanut ohjaaminen kovasti. 

Toukokuussa näin sitten kun Sulkalan Katja mainosti hajutestiä. Se oli 7.7 Kempeleessä. Vaikka varsinaisesti en kilpailemista ole ajatellut, innostuin lähellä olevasta testistä niin että ilmoitin molemmat koirat mukaan. Testi tehdään laatikkoetsintänä 12 laatikolla jossa yhdessä haju. Se pitää läpäistä hyväksytysti ennen kokeisiin osallistumista, sekä se uusitaan luokkanousujen yhteydessä.

Sitten alkoi hirvittää. Laatikkoetsintä on jostain syystä ollut koirille tosi vaikea, vaikein kaikista etsintämuodoista. Siinä on tullut eniten haparointia ja virheilmaisujakin, taikalla laatikon raapimista. Treenasin sitten ihan muutamalla laatikolla niitä lisäten että saisi varmuutta hommaan. Kerran taisin treenata niin että laatikoita oli aikalailla se kymmenen. 

Hajutestissä koiria oli 20kpl. Suoritusjärjestys arvottu, jekku oli 3 ja koska taika toisena koirana se suoritti viimeisenä(laatikon paikka piti vaihtaa).

Kauaa ei omaa vuoroa jekun kans tarvinnu odotella. Kun otin sen autosta se oli aivan kierroksilla ympärillä olevista, haukkuvistakin koirista. Kerkesin ajatella että ei tule mitään jos en saa sen mielalaa tasoittumaan.

Itseni sain pidettyä kasassa ja lähdin kävelemään rauhassa, alkuun en saanut siihen mitään kontaktia. Jos vähänkääm vilkaisi palkkasin makupalalla maahan. Niin se vaan yks kaks rupesi tarjoamaan kontaktia ja pystyttiin näppärästi kävelemään muiden koirien läpi omalle autolle. Siellä haistatutin ja naksutin muutaman kerran hajua. Odottelupaikalle siirryttyämme se oli jo oma itsensä ja itselle tuli hyvä mieli mennä suorittamaan.  Annnoin haistella tuomarin ja apupojan ja sitten menoksi. 18s ja merkkasi tosi selvästi laatikon, tuomari kommentoi heti että löytö oikein, sai kehuja hyvästä työstä. Kylläpä tuli hyvä mieli ja osa jännityksestäkin laski tässä vaiheessa.

Taikan vuoroa saatiin sitten odotella, se rupesi jännittämään oikeastaan vielä enemmän että onnistutaanko. Yritin ajatella että otan rauhassa ja luotan koiraan.

Taika on kyllä niin erilainen. Otin autosta niin ei juuri muita vilkuillut, saman rotuinen olisi lähinnä kiinnostanut. Kävelylenkki senkin kanssa, touhuili ja haisteli maata kaikessa rauhassa, sitten odotteli minun vieressä pötkötellen suoritusvuoroa. Alkuhajua naksuttelin sillekin muutaman kerran.

Tuomarin haistelut ja sitten tekemään, haisteli ilmaakin välillä joten aikaa kului enemmän kuin jekulla, mutta ilmaisi tosi varmasti oikean laatikon, sai kehuja sievästä merkkaamisesta.  

Kyllä oli mahtava tunne tämän jälkeen. Saatiin kuulla vielä yhdessä tulokset ja viralliset nose work Finlandin kisakirjat jaettiin.  Sinnikäs säännöllinen treenaaminen tuotti tuloksen, siitä tuli tosi hyvä mieli, samoin  siitä että sain jekun kierrokset alas jotta se pystyi työskentelemään.

En tiedä tullaanko kilpailemaan kokeissa koskaan, ne on jo sitten niin paljon isompi ja aikaa vievempi juttu. Johonkin osakokeisiin voisi mennäkin. Mutta nyt harrastellaan toistaiseksi omaksi iloksi ja aktivoinniksi.