Tänään luulin jo että nyt taisi olla mun viimenen päivä jekun kanssa...Oltiin mun äidin ja koirien kans ulkoilemassa metsässä ja pelloilla, oltiin jo tulossa takasi päin ku jekku juoksenteli vähä edellä, katoin että ottaako se jostain hajua mutta en nähny mitään, ennen ku oli liika myöhästä! Heinien ja oksien keskellä oli kaksi kaurista! Jekku ampas perään metsään, haukku vaan kuulu. Tuli hetken päästä takasi muttei reagoinu mihinkään muuta ku otti uudestaan hajun ja painu metsään. Sitten oliki hiljasta ainaki puoli tuntia....Missään ei näkyny eikä kuulunu mitään, ajattelin jo itkukurkussa että sinne taisi mennä...kauhukuvat pyöri mielessä että entä jos ei löydy, mistä sitä edes etsii, miten kauas on lähteny tai onko sattunu jotain, pari kertaa on aiemmin jäniksen perässä käyny mutta muutamassa minuutissa tullu takasi... Siellä sitten odoteltiin ja huudeltiin, taika ei onneksi lähde jekun perään. Kaverit hälytettiin apuvoimiksi, siitä kiitos heille! Loppuviimen jekku tuli siitä mistä oli lähtenykkin ihan väsyksissä takasi ja suoraa luo, tassujaan nuoli mutta ei niissä näy mitään, lumi vissiin raapinu...Kyllä olin onnellinen ku sain hengissä rakkaan turriaisen takasi! Kyllä huoli ja pelko on aivan valtava tuossa tilanteessa. Ja sitten jossittelee että oisinpa pitäny kiinni ja oisinpa kutsunu luo kun otti vähänkään hajua,,mutta eihän tuommosta arvaa... Jekku pysyy nätisti niin kauan kun riistaa ilmestyy, sitten on sen verran metsäkoira että perään on turha huudella..harmi, ihanahan noita olisi irti pitää...

Mutta nyt on väsynyt kolmikko onnellisesti kotona